Autoklinikasta laaja-alaiseen kuntoutuksen tutkimukseen
Kuntoutuksen tutkimus on vankka kivijalka Kelan tutkimustoiminnassa. Kuntoutuksen tutkimus ja käytännön kuntoutustoiminta ovat Kelassa aina kietoutuneet voimakkaasti yhteen – myös yhteys sairauksien ennaltaehkäisyyn on ollut vahva.
Kelassa kuntoutusta koskevat perinteet ulottuvat aina Kelan alkutaipaleelle asti; 1950-luvulla palkattiin kuntoutusasian sihteeri selvittämään, olisiko työkyvyttömyyseläkettä hakeville ihmisille kuntoutus sopivampaa kuin työkyvyttömäksi määrittely.
Kuntoutusasioita hoitavia toimihenkilöitä palkattiin lisää ja vähitellen Kelaan muodostui kuntoutusorganisaatio. Ajan myötä Kelan kuntoutuksen palvelu- ja etuusvalikoima on laajentunut, ja nykyään kuntoutusta järjestään kaiken ikäisille eri elämäntilanteisiin.
Resursseja kuntoutuksen tutkimukseen
Sairausvakuutuslakiin (1964) tehty kirjaus kertoi, että Suomessa haluttiin panostaa kuntoutukseen ja sairauksien ehkäisyyn. Lakiin sisällytettiin säädös, jonka mukaan kaksi prosenttia vakuutettujen maksamista vakuutusmaksuista on käytettävä sairauksien ehkäisyä ja kuntoutusta tarkoittavaan toimintaan. Tämä teki mahdolliseksi varojen suuntaamisen myös kuntoutuksen tutkimukseen.
Resurssit kanavoituivat alkuvaiheessa erityisesti Kuntoutustutkimuskeskuksen perustamiseen ja kuntoutustoiminnan järjestämiseen asiakkaille. Perustuen tähän lakiperustaan, nykyäänkin Kela myöntää rahoitusta kuntoutusta, sairauksien ehkäisyä ja sairausvakuutusta koskevan tutkimuksen tekemiseen.
Autoklinikka (1966−1980) on oivallinen esimerkki siitä, mihin resursseja alkuvaiheessa kohdennettiin. Liikkuva tutkimusyksikkö keskittyi selvittämään kansantauteihin liittyviä kysymyksiä. Tuhansia ihmisiä osallistui klinikka-autoissa eri puolilla Suomea tehtyihin tutkimuksiin ja vuosia kestäneisiin seurantoihin.
Autoklinikalla oli myös iso rooli merkittävässä Mini-Suomi tutkimuksessa (1977–1980), joka oli luonteeltaan epidemiologista perustutkimusta. Tutkimuksessa selvitettiin väestön sairastavuutta ja hoidontarvetta koskeneita tekijöitä. Päähuomio oli yleisimmissä työkyvyttömyyttä aiheuttaneissa pitkäaikaissairauksissa.
Kuntoutustutkimuskeskus: painopiste käytännön kuntoutustoiminnassa
Vuonna 1972 perustettiin Turkuun Kuntoutustutkimuskeskus (KTK). Vaikka nimi viittaa tutkimukseen, keskittyi työ asiakkaiden työkyvyn ja kuntoutumisen edellytysten selvittämiseen.
Kuntoutustutkimuskeskuksen keskeistä toimintaa olivat asiakkaiden työkyvyn arvioinnit ja työkokeilut. Keskuksessa olikin hyvät toimintaedellytykset omine laboratorio- ja röntgenyksiköineen.
Tutkimus tuki käytännön kuntoutustoimintaa; kehitettiin työkyvyn arviointimenetelmiä sekä kokeiltiin ja tutkittiin kuntoutusmenetelmiä. Ennen kaikkea arvioitiin keskuksen kuntoutustyömuotojen vaikutuksia. Myös autoklinikka liitettiin keskuksen toimintaan.
Tieteellinen tutkimus voimistuu – mukana vahvasti myös ravitsemus
Tieteellinen tutkimus alkoi saada yhä vankempaa jalansijaa Kuntoutustutkimuskeskuksessa. Kuntoutustutkimuskeskuksen ensimmäiset varsinaiset tutkijan toimet perustettiin vuonna 1974.
Alun perin ravitsemukseen liittyvät teemat olivat vahvasti esillä kuntoutuksen tutkimuksessa. Tutkijaryhmään kuuluikin ravitsemustieteilijä; yksi alan tutkijoista oli pitkän tutkijan uran Kelassa tehnyt dosentti Paula Hakala, jonka pro gradu oli Kelan julkaisu vuodelta 1976.
Tuotteliaana tutkijana Hakalalla onkin mittava määrä ravitsemuskuntoutusta koskevia tieteellisiä ja käytännönläheisiä julkaisuja, esimerkiksi Korkeakouluopiskelijoiden ruokailusuositus vuodelta 2016. Hänen D-vitamiinia käsitelleet kirjoituksensa Kelan tutkimusblogissa, kuten ”D-vitamiinia tarvitaan – varo superannoksia!” keikkuvat yhä luetuimpien kirjoitusten joukossa.
Kuntoutustutkimuskeskuksen aikana hankkeet olivat usein luonteeltaan terveystutkimusta, kuten laaja Mini-Suomi-tutkimus. Kelan kuntoutusjärjestelmän kehittämiseksi selvitettiin väestön kuntoutustarvetta, jossa osalle haastatelluista tehtiin ajalle ominaiseen tyyliin myös kliinisiä tutkimuksia.
Aluksi kuntoutustoiminta oli tyyliltään korjaavaa; ihmisiä kuntoutettiin kuntoutustoimenpitein. 1970-luvulla alettiin kuitenkin kehittää ehkäiseviin tavoitteisiin nojaavaa varhaiskuntoutusta useissa menetelmäkokeiluissa.
Ensimmäinen tämäntyyppinen varhaiskuntoutustutkimus tehtiin yhteistyössä Helsingin kaupungin henkilöstöasiainkeskuksen ja Kunnallisen eläkelaitoksen kanssa. Ammatillinen varhaiskuntoutus olikin hyvin suomalainen innovaatio, joista ehkä tunnetuin muoto oli ASLAK-kurssit (ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus).
Nykyään Kelan ammatillisen varhaiskuntoutuksen perillisiä edustaa lähinnä KIILA-kuntoutus, joka perustuu pitkäkestoiseen tutkimus- ja kehitystyöhön Kelassa.
Nykyisellä kuntoutuksen tutkimuksella on vankka tausta
Kun vuonna 1981 Kelan kuntoutusta sai noin 28 000 henkilöä, on määrä monikertaistunut nykypäivään mennessä: vuonna 2022 Kelan kuntoutusta sai jo lähes 170 000 henkilöä.
Kelan kuntoutus ja sen järjestäminen ovat kokeneet isoja muutoksia vuosien saatossa. Kun kuntoutuspalvelujen valikoima on merkittävästi laajentunut, ovat samalla myös muuttuneet ajankohtaiset tietotarpeet, joihin tutkimuksella vastataan.
Silmäys kuntoutuksen tutkimuksen historiaan tuo esille ”punaisia lankoja”. Kuntoutuksen tutkimus – ajalle ominaisista painotuksista huolimatta – on aina ollut luonteeltaan monialaista ja monitieteistä. Useat keskeiset kysymykset ovat edelleen pinnalla, puhutaan sitten kuntoutuksen oikea-aikaisuudesta tai kuntoutumisen edellytyksistä.
Yhä edelleen kuntoutustutkimuksen tärkeä tehtävä on tukea Kelan kuntoutuksen järjestämistä ja kehittämistä. Seuraamme laaja-alaisesti palvelujen ja etuuksien käyttöä, ja arvioimme kuntoutuspalveluiden toteutumista, hyötyjä ja vaikuttavuutta.
Kirjoittaja
Riitta Seppänen-Järvelä
tutkimuspäällikkö, Kela
riitta.seppanen@kela.fi
Kelan tutkimus 60 vuotta
Kelan tutkimuksen 60-vuotisjuhlavuosi huipentuu juhlaseminaariin 7.6.2024. Tervetuloa kuulolle!
Lähteitä ja lisätietoja
Mikkola, H., Blomgren, J. (2024). 60 vuotta Kelan tutkimusta. Kelan tutkimusblogi.
Hellsten, K. (2014). 50 vuotta sosiaaliturvan tutkimusta Kelassa. Kela.
Paloheimo, M. (1982). 10 vuotta kuntoutustutkimusta: Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskus vuosina 1972-1982. Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskus.
Päivitys 30.4.: Kirjoituksen otsikkoa on muutettu. Poistettu otsikosta käsite "kuntoutustutkimus".
