Siirry sisältöön
Tietotarjotin

Nuorten psykiatriset hoitopolut – sote-palveluiden ja sosiaaliturvaetuuksien käyttö ennen ja jälkeen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriön diagnoosia

Julkaistu 19.1.2023Päivitetty 19.1.2023

Lapset ja nuoret, jotka saavat mielenterveysdiagnoosin, käyttävät terveyspalveluita yleisemmin kuin muut saman ikäiset. Käyttö kasvaa jo ennen diagnoosia, mutta palautuu perusterveydenhuollossa kahden vuoden sisällä. Erikoissairaanhoidon käyttö sen sijaan jäi kohonneelle tasolle kahden vuoden seurannassa. Myös muiden palveluiden käyttö kasvoi.

Tuoreessa rekisteritutkimuksessa havaitsimme, että mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriön diagnoosin saaneet 5–15-vuotiaat lapset ja nuoret käyttivät enemmän sote-palveluita ja sosiaaliturvaetuuksia kuin muut saman ikäiset.

Tutkimuksessa tarkastelimme oululaisten lasten ja nuorten palveluiden ja etuuksien käyttöä yhteensä kolmen vuoden ajalta: alkaen vuotta ennen diagnoosia ja päättyen kaksi vuotta diagnoosin jälkeen. Tarkastelimme palveluiden käyttöä kolmen kuukauden jaksoissa eli kvartaaleittain diagnoosista.

Terveydenhuollon käyttö kasvaa mielenterveysdiagnoosin jälkeen

Tutkimuksen kohteena olleet lapset ja nuoret alkoivat käyttää perusterveydenhuoltoa tavallista enemmän jo mielenterveysdiagnoosin saamista edeltävän kolmen kuukauden aikana. Oireilu on saatettu huomata ja tunnistaa jo ennen diagnosointia, mikä on lisännyt palveluiden käyttöä.

Tutkimuskohteemme käyttivät perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluita eniten ensimmäisen kolmen kuukauden jakson aikana diagnoosin jälkeen – monta kertaa enemmän normaalitilanteeseen verrattuna.

Perusterveydenhuollon käyntien määrä palautui tutkimuksen lapsilla ja nuorilla lähtötasolle kahden vuoden kuluessa diagnoosin saamisesta. Sen sijaan erikoissairaanhoidon käyntien määrä jäi koko seurantajakson ajaksi lähtötasoa korkeammalle tasolle. Tulos korostaa erikoissairaanhoidon tärkeyttä hoidon jatkuvuudessa perusterveydenhuollon jälkeen.

Päivystyskäyntien ja yksityisen terveydenhuollon käyttö ei kasvanut vastaavalla tavalla kuin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käyttö.

Kuvaaja: keskimääräiset käyntien määrät eri lääkäripalveluissa ennen ja jälkeen diagnoosin 5–5-vuotiailla mielenterveysdiagnoosin saaneilla Oulussa vuosina 2013–2018. Kuvasta näkee, että lasten ja nuorten terveydenhuollon käyttö kasvaa mielenterveysdiagnoosin jälkeen.
 

Myös muiden sote-palveluiden ja etuuksien käyttö kasvoi

Tutkimuksemme lasten ja nuorten todennäköisyys käydä mielenterveyden ammattilaisella eli psykoterapeutilla tai psykologilla seurasi erikoissairaanhoitokäyntien trendiä. Tämä selittyy pitkälti sillä, että monet mielenterveyden alan ammattilaiset työskentelivät erikoissairaanhoidossa, jolloin sama käynti näkyi molemmassa aineistossa.

Myös todennäköisyys saada Kelan korvaamaa kuntoutusta ja todennäköisyys ostaa psyykenlääkkeitä kasvoivat merkittävästi diagnoosin saamisen jälkeen verrokkiryhmään verrattuna. Diagnoosin saaminen on usein ehtona näiden etuuksien ja palvelujen käytölle, mikä selittänee sitä, että niiden käyttö kasvoi vasta diagnoosin saamisen jälkeen. Kuntoutus sisältää muun muassa kuntouttavaa psykoterapiaa ja lääkinnällistä kuntoutusta.

Psyykenlääkkeitä ostaneiden osuus lapsista ja nuorista oli aineistossamme verrattain pieni, noin seitsemän prosenttia. Suomessa alle 18-vuotiaiden psyykenlääkkeiden käyttö on kuitenkin ollut kasvussa ja on yleisintä murrosiässä.

Mielenterveyden häiriöiden ja lastensuojelupalveluiden käytön välillä on aiemmissa tutkimuksissa havaittu vahvaa korrelaatiota. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että todennäköisyys käyttää lastensuojelun palveluita kasvoi diagnoosin saamisen jälkeen.

Lastensuojelupalveluiden käytön kasvu voi liittyä vanhempien tarpeeseen saada apua lapsen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriön hoidon tukemisessa. Suomessa ja muissa pohjoismaissa käytetään ensisijaisesti ehkäisevää ja avohuoltoon perustuvaa tukea. On kuitenkin mahdollista, että osassa tapauksista terveydenhuollon ammattilaiset pystyivät tunnistamaan laiminlyötyjä lapsia ja heidän mielenterveyden ongelmiaan ja ohjaamaan heidät edelleen sosiaalityöntekijälle.

Todennäköisyys käyttää eri sote-palveluita ja etuuksia ennen ja jälkeen diagnoosin 5–15-vuotiailla mielenterveysdiagnoosin saaneilla Oulussa vuosina 2013–2018. Kuvasta näkee, että lasten ja nuorten sote-palveluiden ja etuuksien käyttö kasvaa mielenterveysdiagnoosin jälkeen.
 

Lisää tutkimusta tarvitaan

Avoterveydenhuollolla, etenkin kouluterveydenhuollolla, on tärkeä rooli ensikosketuksessa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden hoitamisessa. Palveluiden ristikkäiskäytöstä ja yleisyydestä eri hoitopolkujen kohdalla on kuitenkin vain vähän tietoa. Lisäksi sosioekonomisten ja demografisten taustamuuttujien ja eri mielenterveyden diagnoosien merkityksestä psykiatrisissa hoitopoluissa sekä hoidon jatkumisessa ei tiedetä paljoa.

Hoitamattomilla mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöillä voi olla kauaskantoisia seurauksia lasten ja nuorten oireilun laaja-alaisuudessa ja koulunkäynnin ongelmissa. Ennaltaehkäisevä ja nopea hoitoon pääsy näiden sairauksien kohdalla on tärkeää.

Kokonaisvaltainen tieto hoitopoluista auttaa eri hoitomuotojen piiriin ohjautumisen suunnittelussa ja ennakoimisessa sekä niukkojen resurssien kohdentamisessa mahdollisimman tehokkaasti.

Näin tutkimus tehtiin

Tarkastelimme tässä tutkimuksessa 5–15-vuotiaita lapsia ja nuoria, jotka asuivat Oulussa vuosina 2013–2018 ja saivat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden sairausryhmään kuuluvan diagnoosin.

Tutkimusryhmään valitsimme lapset ja nuoret, jotka saivat diagnoosin vuosina 2014–2015. Käytimme verrokkiryhmänä saman ikäisiä nuoria, jotka saisivat vastaavan diagnoosin kolme vuotta myöhemmin eli vuosina 2017–2018. Seurasimme verrokkiryhmää samana ajanjaksona kuin aikaisemmin diagnoosin saaneet. Näin pyrimme välttämään valikoitumisharhaa.

Seurasimme rekisteriaineistoista tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden palveluiden ja etuuksien käyttöä yhteensä kolmen vuoden ajalta: alkaen vuotta ennen diagnoosin saamista ja päättyen kaksi vuotta diagnoosin saamisen jälkeen.

Diagnosoidut ja ei-diagnosoidut nuoret olisivat todennäköisesti hyvin erilaisia monilta havaittavilta ja ei-havaittavilta ominaisuuksiltaan. Vertailemalla aikaisemmin diagnoosin saaneita hiukan myöhemmin diagnoosin saaneisiin, ovat ryhmät todennäköisemmin toistensa kaltaisia.

Kirjoittaja

Mikko Nurminen
erikoistutkija, Kela
mikko.nurminen@kela.fi
Twitter: @NurminenMikko

Lähteitä ja lisätietoja

Nurminen M. Association of mental health and behavioral disorders with health care and service utilization in children before and after diagnosis. PloS one, 2022;17(11). doi.org/10.1371/journal.pone.0278198

Saastamoinen LK, Autti-Rämö I, Tuulio-Henriksson A, Sourander A. Lasten ja nuorten psykoosilääkkeiden käyttö kasvussa. Suomen Lääkärilehti 2017;72: 575-579a

Kril A, Hiilamo H. Children in out-of-home care as young adults: A systematic review of outcomes in the nordic countries. Children and Youth Services Review. 2017;79: 107-114. doi.org/10.1016/j.childyouth.2017.05.030